1. Projektit
Tämä on yksi niistä asioista, jotka ovat käsittääkseni ihan koko Amerikan laajuisia. Voi olla, että projekteja tehdään nykyään enemmän Suomessakin, enhän minä ole siellä peruskoulua käynyt kohta kahteenkymmeneen vuoteen. Mutta täällä projektit tehdään ikä- ja taitotasoon nähden hyvin vaikeiksi, joten ne vaativat huomatavan määrän myös vanhempien panostusta. Tässäkin kohtaa olen hyvin tyytyväinen, että minun on mahdollista olla kotona lasten kanssa.


Osittain projektit ovat kyllä ihan mielenkiintoisia ja olettaisin, että opettavaisiakin. N:llä on muun muassa kerran kuukaudessa kotona tehtävä askarteluprojekti, johon saa tehdä valitusta materiaalista (esimerkiksi nyt helmikuussa kuivasta pastasta) melkein mitä tahansa, kunhan se on riittävän kokoinen. Tähän projektiin liittyy aina myös kertomus, joka kirjoitetaan tietokoneella ja tulostetaan. Kertomus myös opetellaan ulkoa ja esitetään luokalle, ja esityksen tulisi kestää melko tarkkaan kaksi minuuttia. Kyllähän tämmöisessä kuukausittaisessa puhe-esityksissä väistämättä oppii esiintymään ja puhumaan yleisölle.
Kuvissa lapset ovat tekemässä tänä lauantaina koulutöitä. N:lla on valmistumassa savesta Mission San Juan Capistranon pienoismalli, L:lla historian projekti ranskalaisista tutkimusmatkailijoista ja siirtokunnista Pohjois-Amerikassa ja P:llä tiedeprojekti, jossa tutkitaan auringonvalon vaikutusta kasvien itämiseen ja kasvamiseen.
2. Pitkät koulupäivät
Näin suomalaisesta perspektiivistä katsoen 5-6-vuotiaille pikkukoululaisille riittäisi vähän lyhemmät koulupäivät, eikä niiden isompienkaan tarvitsisi koulun penkissä virua ihan niin pitkään. Täällä kindergartenista (5-6v) kolmosluokkaan (n. 9-v) asti lapsten koulupäivä on kuusi tuntia (meidän koulussa klo 9-15.05) ja nelos-vitosluokkalaisilla kuusi ja puoli tuntia (meillä 9-15.05).
Koulussa ei myöskään ole samanlaisia välitunteja kuin Suomessa. Aamupäivällä lapsilla on yksi noin 20 minuutin välitunti joskus yhdentoista maissa ja puoliltapäivin/iltapäivällä toinen välitunti ruokatunnin yhteydessä, kuitenkin niin, että koko tauko on yhteensä vain noin 30-40 minuuttia pitkä. Toki opettajat voivat oman harkintansa mukaan pitää oppitunteja ulkona ja pitää "Free Choice Friday" -tyyppisiä vapaan leikin aikoja etenkin pikkukoululaisille, mutta kyllähän tämäntyyppinen taukojen vähyys ohjaa aika mielenkiintoiseen työskentelykulttuuriin.
3. Paljon läksyjä
Läksyjä on paljon. Lisäksi koulussa kesken jääneet työt tuodaan kotiin viimeisteltäväksi. Näitä keskeneräisiä on sitten lapsesta ja opettajasta riippuen vähän tai paljon. Meillä ei yleensä onneksi kovin paljon.
Tavallisena arkipäivänä me ollaan kotona vähän ennen neljää. Yleensä läksyjen teko aloitetaan pian välipalan jälkeen ja valmista on kaikilla hyvässä tapauksessa kuuden maissa. Vähemmän hyvässä tapauksessa läksyjen kanssa paahdetaan vielä puoli kahdeksalta, etenkin torstaisin, jolloin kaikki viikon läksyt täytyy olla tehty, tarkistettu, korjattu ja allekirjoitettu. Niin, etenkin P:n luokalla läksyt pitää myös vanhemman tarkistaa, korjata ja allekirjoittaa.
4. Sisäinen ja ulkoinen paine pärjätä todella hyvin
Kolme aiemptaa kohtaa pitänee paikkansa enemmän tai vähemmän koko USAn alueella. Tämä viimeinen on enemmän Piilaaksoa. Monilla lapsilla on todella suuri tarve pärjätä koulussa todella hyvin. Osittain tämä johtuu kotitaustasta, osin se tulee myös koulusta, joka ei halua menettää statustaan maan parhaiden joukossa. Tämä aiheuttaa jonkin verran kilpailua ja vertailua lasten (ja varmaan vanhempienkin) kesken.
5. Rahallinen ja ajallinen panostus koulutyöhön
Lahjoituksiahan täällä pitäisi olla tekemässä kaiken aikaa. Koulu on teoreettisesti maksutonta, mutta käytännössä esimerkiksi luokan retki tiedemuseoon joudutaan perumaan, elleivät kaikki tee "vaadittua" lahjoitusta koululle. Samoin vapaaehtoiset ovat täysin välttämätön edellytys kaikenlaisten retkien ja erityispäivien järjestämiselle.
Loppukevennykset
Eiköhän tämä jorina nyt riitä koulutöistä, nyt on sentään lauantai. Laitetaan loppuun pari söpöä kuvaa S:sta ja L:sta viime viikolta, niin saadaan blogipostaukseen onnellinen loppu.



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti