perjantai 24. maaliskuuta 2017

Arkea

Tässä on meidän pihasisilisko. Se tulee lämpiminä päivinä ulko-ovenhyttysverkolle varjoon.
S halusi kaupasta violetin polkupyörän. Polkupyörä jäi kauppaan, mutta otettiin kuva muistoksi.
Tässä sitä taas odotellaan, että L pääsee koulusta.
Ne pelaa tammea. Ja isommat usein shakkia.
Tässä lapset ovat juuri lähdössä aikakoneella tulevaisuuteen.
S kotikoulussa.
L:n luokan musikaali koululla.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Kevät tuli, lumi suli. Spring is here.

Puro sanoi pulipuli. Tässä lähellä olevassa Stevens creekissä on vesi korkeammalla kuin vuosiin talven runsaiden sateiden jäljiltä.

Mutta nyt ei enää sada. Aurinkovoiteet on kaivettu esiin, samoin hatut. Täällä onneksi myydään aurinkovoidetta myös suihkeena ja hassuina liimapuikkoina, niin tällainen rasvaus-aversiosta kärsivä äitikin selvinnee kesästä.

The rain has finally stopped. We've corked the sunscreen and got out sun hats. Luckily they sell sunscreen spray and sunscreen sticks here, I like them better than than that sticky lotion. It's still sticky and awful, but at least I don't need  get messy applying it. Now I just need to superglue L's hat on his head to prevent him throwing it away every three minutes. And maybe do the same with the sunglasses...

torstai 9. maaliskuuta 2017

Päiväunien jatko-osa

Taloomme on muodostunut jonkinlainen isojen lasten päiväunirutiini. Päiväuni on sikäli huono sana, koska ei nuo toki nuku. Yleensä ne lukee kirjoja. Tai mistäs minä tiedän, nehän on yläkerrassa ja minä täällä alhaalla.

Homma sai alkunsa kun lapset aloittivat täällä koulun. Joka ikinen iltapäivä matka kotiin kului väsykiukkuriidellessä. Ja jos sitten kotona yrittää väsykiukkuriidan kanssa tehdä läksyjä, niin eihän siitä mitään tule. Niistä läksyistä nimittäin.

Siispä päädyttiin systeemiin, joka kulkee nimellä "20 minuuttia". Jokainen menee omaan huoneeseensa (tytöistä toinen menee yläkerran tyhjään varastohuoneeseen ja S alakerran työhuoneeseen, koska yläkerrassa on kummituksia). Siellä saa levätä, lukea tai touhuta jotain muuta hiljaista, mutta ei varsinaisia läksyjä. Minä menen yleensä olohuoneen sohvalle lukemaan, koska minä tarvitsen sitä 20-minuuttista jokseenkin yhtä paljon kuin lapsetkin. Tosin mulla on aina pieni L koheltamassa mukana.

20 minuuttia on sitten yleensä hyvin summamutikkainen. Joskus saatan laittaa kellon, mutta yleensä mennään ihan näppituntumalla. Huutelen nuo alas sitten, kun siltä tuntuu. Yleensä läksyt sujuu sitten vähemmän riitaisasti, kun armaista sisaruksista on saanut hetken lomaa.