torstai 9. maaliskuuta 2017

Päiväunien jatko-osa

Taloomme on muodostunut jonkinlainen isojen lasten päiväunirutiini. Päiväuni on sikäli huono sana, koska ei nuo toki nuku. Yleensä ne lukee kirjoja. Tai mistäs minä tiedän, nehän on yläkerrassa ja minä täällä alhaalla.

Homma sai alkunsa kun lapset aloittivat täällä koulun. Joka ikinen iltapäivä matka kotiin kului väsykiukkuriidellessä. Ja jos sitten kotona yrittää väsykiukkuriidan kanssa tehdä läksyjä, niin eihän siitä mitään tule. Niistä läksyistä nimittäin.

Siispä päädyttiin systeemiin, joka kulkee nimellä "20 minuuttia". Jokainen menee omaan huoneeseensa (tytöistä toinen menee yläkerran tyhjään varastohuoneeseen ja S alakerran työhuoneeseen, koska yläkerrassa on kummituksia). Siellä saa levätä, lukea tai touhuta jotain muuta hiljaista, mutta ei varsinaisia läksyjä. Minä menen yleensä olohuoneen sohvalle lukemaan, koska minä tarvitsen sitä 20-minuuttista jokseenkin yhtä paljon kuin lapsetkin. Tosin mulla on aina pieni L koheltamassa mukana.

20 minuuttia on sitten yleensä hyvin summamutikkainen. Joskus saatan laittaa kellon, mutta yleensä mennään ihan näppituntumalla. Huutelen nuo alas sitten, kun siltä tuntuu. Yleensä läksyt sujuu sitten vähemmän riitaisasti, kun armaista sisaruksista on saanut hetken lomaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti